TAIJI KASE
9.2.1929 - 24.11.2004

Sensei Taiji Kase syntyi 9.2.1929. Hänen isänsä oli tunnettu judon opettaja ja sen vuoksi myös Kase aloitti judon opiskelun jo 6-vuotiaana ja ehti suorittaa 2.dan arvon ennen kuin karaten harjoittelu vei hänet mukanaan. 15-vuotiaana hän sai käsiinsä Gichin Funakoshin kirjan "Karate-do Kyohan" ja sen innoittamana meni katsomaan karatenäytöstä. Tämän jälkeen ei mikään tai kukaan voinut enää estää häntä aloittamasta lajin harjoittelua. Hän harjoitteli Gichin Funakoshin oppilaana, mutta kaikkein suurimman vaikutuksen häneen teki ja tulevaisuuteensa vaikutti edellä mainitun pojan, Yoshitaka Funakoshin opetukset.

Toinen maailmansota harvensi karatekoiden rivejä ja sekoitti muutenkin karate-elämää. Osallistuminen sotatoimiin laivaston Kamikaze joukoissa 16-vuotiaana jätti Kasen luonteeseen omat jälkensä, jotka yhä näkyvät hänen ajattelussaan ja opetuksissaan. Rauhan taas tultua alkoi karaten järjestelmällinen harjoittelu uudelleen. Tuohon aikaan etenkin yliopistot tukivat voimakkaasti eri budolajien harjoittelua. Harjoittelu oli fyysisesti sekä henkisesti rankkaa ja askeettista. Silti monelle opiskelijalle budo oli tärkeämpää kuin tentit. Useimmat eivät harjoittelua kestäneet, mutta ne jotka tuosta rääkistä selvisivät, olivat sitäkin parempia.

Koitti aika jolloin karatea lähdettiin levittämään muualle maailmaan. Silloin elettiin vuotta 1965 ja Taiji Kase oli tässä vaiheessa Japanissa erittäin korkealle arvostettu opettaja. Muutaman kuukauden Etelä-Afrikan ja Amerikan kiertueen jälkeen Kasesta tuli Japan Karate Associationin (J.K.A.) Euroopan pääopettaja. Samaan aikaan mantereellemme saapuivat muun muassa senseit Kanazawa, Shirai, Enoeda ja Ochi.

Taiji Kase asusteli ensin lyhyen jakson Belgiassa ja Hollannissa kunnes asettui pysyvästi Pariisiin vuonna1967. Hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa huomattiin pian ja Kase houkuteltiin Ranskan karateliiton tehtäviin. Tuon pestin Kase kuitenkin jätti hyvin pian seuratakseen omaa kutsumustaan ja elämäntehtäväänsä, joka on opettaa Shotokan ryu karatea vapaana kaikesta urheilupolitiikasta, joka niin valitettavan usein on myrkyttänyt budomaailmaakin. Oman Pariisissa olleen salinsa oven hän sulki viimeisen kerran vuonna 1986, koska matkustaminen ja leirit veivät ison osan hänen ajastaan.

Sensei Kase tunnettiin ja hänen esimerkkiään arvostetaan edelleen kaikkialla maailmassa, eikä ihme sillä hän täydellisesti omistautui vain omalle päämäärälleen, joka oli nousta mahdollisimman korkealle sillä polulla jonka hän oli valinnut.

Hän ei koskaan tehnyt varsinaisesti muuta työtä. Alkuaikoina hän elätti itsensä siivoamalla salin lattioita tai tehden jotain muuta vastaavaa saadakseen sen verran rahaa että pysyi hengissä ja pääsi harjoittelemaan.

Kasea houkuteltiin useaan otteeseen takaisin Japaniin milloin hovin henkivartioiden opettajaksi milloin taas jonkin karateorganisaation johtajaksi. Hän ei kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään sanoessaan, että hän oli tehnyt elämänuransa Euroopassa, täällä olivat hänen oppilaansa ja hänen paikkansa oli myös täällä.

Sensei Kase osoitti elämällään, mihin kurinalaisella ja säännöllisellä karateharjoittelulla voi päästä. Tätä kokemustaan ja tietämystään hän opetti auliisti kaikille niille, jotka olivat valmiita avaamaan korvansa hänen kallisarvoisille sanoilleen. Eräs tärkeistä ohjeista kuului: "Kaikkien tulisi harjoitella karatea vähintään 20 vuotta ennen kuin tekevät päätöksen jatkamisestaan. Vasta silloin, harjoittelun paineen alla ollut, alkaa jalostua timantiksi. Siinä vaiheessa kaikki tapahtuu nopeammin ja joka tuon tunteen kokee, ei suostu enää luopumaan siitä."