SENSEI KASEN HAASTATTELU
Sensei Kasen haastattelu (Tampere, Finland 2002) © Jarmo Niiranen
Haastattelija: Jarmo Niiranen
Mikä on ollut mieleenpainuvin asia pitkällä karateurallanne?
Rakkaus karateen, joka on kestänyt lähes kuuden vuosikymmenen ajan. En
voi nimetä vain yhtä kohokohtaa, koska on tapahtunut niin paljon.
Joskus kysyn itseltäni, miksi jatkan harjoittelemista. Minun täytyy
jatkaa koska karate antaa niin paljon. Karate on elämäni. Olen
harjoitellut ja opettanut karatea kaikkialla maailmassa yli puolen
vuosisadan ajan.
Mikä on karateharjoittelunne tarkoitus?
Jatkuva kehittyminen. Vielä nykyisinkin ollessani 73-vuotias tunnen
kehittyväni. Kun päätän - minä olen se joka seisoo taistelun lopussa,
tämä on alkuperäisen budon henki - näin tulisi harjoitella. Budo-
karate vaatii 20-30 vuoden perustyön. Vasta tämän jälkeen voi alkaa
ymmärtää karatea syvemmin ja nähdä asioita selkeämmin. Kehittyminen on
jatkuva prosessi. Jatkuva harjoittelu on kaiken perusta.
Keiden opissa olitte aloittaessanne harjoittelun - kertoisitteko heistä tärkeimmät piirteet?
Gichin Funakoshi oli ensimmäinen opettajani, hänhän perusti
Shotokan tyylisuunnan. Hänen karatensa oli enemmän okinawalaista.
Seisonnat olivat lyhyitä, eikä jalkatekniikkaa juuri ollut. Toinen
opettajani oli hänen poikansa Yoshitaka Funakoshi, joka kehitti karatea
hyvin paljon eteenpäin. Hänen ansiostaan karatesta tuli liikkuvampaa ja
monipuolisempaa - pidemmät asennot otettiin käyttöön lisäksi
potkuvalikoima laajeni. Yoshitaka kehitti fudo dachi seisonnan, jotta
liikkuminen useampiin eri suuntiin olisi voimakasta ja luonnollisempaa
kuin zenkutsu dachissa tai kiba dachissa. Harjoittelusta tuli
monipuolisempaa. Fudo dachi on Shotokan-ryu Kase ha tyylisuunnan
perusseisonta. Kolmas opettajani oli Motonobu Hironishi, joka siirtyi
myöhemmin Shotokai tyylisuuntaan. Hironishi sensei opetti minua kuuden
yliopistovuoteni aikana Senshun yliopistossa.
Kertoisitteko hieman Motonobu Hironishi senseistä?
Hän aloitti karaten harjoittelun 1931, 19-vuotiaana. Hän oli Gichin
Funakoshin ja Yoshitaka Funakoshin oppilas ja opetti myöhemmin karatea
Japanin yliopistoissa. Hironishi ei pitänyt kilpailusta ja kannatti
aina karaten harjoittelua budona ei kilpailuna. Hironishin mukaan
karate ei ole todellista kilpailutilanteessa. Kuten aiemmin sanoin
Hironishi siirtyi Shotokai tyylisuuntaan pitkälti sen vuoksi ettei
Shotokai tyylisuunnassa ole kilpailuelementtiä.
On sanottu että Tadao Okuyama sensei saavutti korkeamman tason kuin Yoshitaka Funakoshi sensei, onko näin?
Mielestäni Yoshitaka saavutti korkeamman tason kuin Okuyama.
Yoshitakan kuoltua -45, Okuyama toki kehittyi edelleen muttei
mielestäni saavuttanut Yoshitakan taitotasoa. Minulle Yoshitaka on aina
numero yksi. Varsinaisesti näitä kahta ei voi edes vertailla, koska
heidän karatensa oli erilaista. Yoshitaka oli enemmän fyysinen
karateka, kun taas Okuyama sai energiansa jostain muualta - outoa eikö
totta.
Milloin viimeksi tapasitte Okuyama sensein kanssa?
Emme ole tavanneet vähään aikaan. Soittelemme aina silloin tällöin.
Yleensä kysymme toisiltamme harjoittelusta - vaihdamme mielipiteitä.
Hän elää ja harjoittelee Japanissa ja on jo yli 80-vuotias.
Ystävyytemme on kestänyt -40 luvun yliopistovuosilta saakka.
Näettekö mitään ongelmia nykyisessä harjoitteluasenteessa verrattuna Yoshitaka sensein aikoihin?
Ei välttämättä ongelmia. Toki harjoittelu sota-aikana oli hyvin
erilaista kuin näinä päivinä. Suurin ero on se ettei tekniikkaa
kontrolloitu sodan aikaisessa harjoittelussa. Atobaya eli tekniikan
läpivieminen oli hyvin tavallista. Tappaminen yhdellä iskulla oli
harjoittelun perustana. Nykyisin jotkut harjoittelevat kilpailua
varten. Miksi?
Mihin suuntaan toivotte karaten kehittyvän tulevaisuudessa?
Budo ei ole kilpailua. Budo on taistelua. Karate on suojelua -
itsesuojelua, lähimmäisen tai omaisuuden suojelua. Perinteinen karate
ei sisällä kilpailua - joka muuta väittää on väärässä. Uskokaa pois -
olen nähnyt koko kehityksen. Kilpailusäännöt kehitettiin -50 luvulla.
Torjumisesta ei saa pisteitä. Budo on realistista samurai-perinteeseen
kuuluvaa taistelua - tähän kuuluu myös perinteinen karate. Kilpailu on
taas kaukana realistisesta taistelusta. Säännöt ja kapea
tekniikkavalikoima ei tee oikeutta todelliselle karatelle. Tekniikka
yksipuolistuu ja karatesta tulee arvostelulaji aivan kuten tanssista -
tästähän ei ole kysymys.
Karatea pitäisi harjoitella vakavammin. Miksi harjoitella kataa
vain muodon vuoksi? Se on kuin tanssia. Realistinen kata-bunkai
harjoittelu auttaa ymmärtämään kataa aivan eri tavalla. Voimakas
torjunta vahingoittaa vastustajaa, hyökkäystä ei välttämättä tarvita -
karatessa ei ole turhia liikkeitä. Nämä asiat pitäisi muistaa
harjoiteltaessa karatea. Karate ni sente nashi (karatessa ei ole
ensimmäistä hyökkäystä) - torjunta aina ensin.
Kase sensein puheesta kävi lisäksi hyvin selväksi mm. seuraavaa:
Shotokan Ryu Kase Ha (SRKH) - tyylisuunta on hyvin erilaista kuin
JKA-karate. Shotokai-tyylisuunnan kanssa sillä on joitain yhteisiä
piirteitä. SRKH- harjoittelu on hyvin realistista ja erittäin
monipuolista. Se on kuudenkymmenen vuoden kehitystyön tulos.
Taiji Kase sensei on kehittänyt karateharjoittelua eteenpäin koko
pitkän uransa ajan. Edelleen tänä päivänä hän lisää uusia ideoita
harjoitteluun. Alkusysäyksen tähän kehitykseen on antanut Yoshitaka
Funakoshi jo 1940-luvulla.
"Miksi tallata jatkuvasti tasamaata, kun on mahdollisuus nousta korkeammalle tasolle ja nähdä paremmin laajemmalle ja kauemmas!" |