KARATEN HISTORIAA

Alkuperäinen teksti ja haastattelu: Steve Cattle 6.dan, English Shotokan Academy(ESA) perustaja.
Suomenkielinen käännösteksti © Jarmo Niiranen

Mitä Shotokan on?
Shotokan on pitkälle jalostettu taistelumenetelmä, joka pohjautuu 1700- ja 1800-lukujen aikana Shurin kaupungissa ja Tomarin kylässä Okinawalla kehitettyihin taistelutaitoihin. Shotokan-ryu eroaa paljon puhtaasti Okinawalaisista karate-tyyleistä. Erityisesti Jigen-ryu kenjutsu on vaikuttanut voimakkaasti Shotokanin kehitykseen. Innovatiivinen tekninen kehitys on tiettyjen henkilöiden, muun muassa Yoshitaka Funakoshin ansiota.

Mistä tällainen kehitys johtuu?
Shotokanin todellinen isä on Sokon "Bushi" Matsumura (1796-1893). Matsumura syntyi Shurissa ja häntä opetti Satunishi "Tode" Sagakawa. Sagakawa taas sai oppinsa Kong Su Kungilta, joka tunnettiin myös nimellä Kushanku (1.). Hän toimi Kiinan sotilasattaseana Okinawan hovissa. Matsumura työskenteli palveluspäällikkönä Ryukyu-saarten kuninkaan (2.) armeijan palveluksessa. Kuninkaan täytyi viettää useita kuukausia vuodessa Kyushun saarella ja hänen täytyi myös ottaa palvelusväkeä mukaansa. Näillä vierailuilla Matsumura harjoitteli Jigen-ryu-miekkatyyliä, joka oli Kyushun Satsuma-klaanin päätyyli. Matsumura lähetettiin matkalle Pekingiin (3.) 1840-luvun aikana.

Tällä matkalla hänellä oli mahdollisuus harjoitella useita eri taistelulajeja. Matsumuran taidot tekivät vaikutuksen kiinalaisiin, erityisesti hänen miekkataitonsa. Matsumuran oli ilmeisen vaikea tehdä selväksi, että hän oli keskitason miekkamies japanilaisen mittapuun mukaan, ei mestari. Oli ilmeistä, että Jigen-ryu-miekkatyyli oli paljon pidemmälle kehittynyt taistelutaito kuin karate tai tode, joksi sitä silloin kutsuttiin. Palattuaan Okinawalle Matsumura alkoi systemaattisesti kehittää karatea keräämällä eri tyylisuuntien oppeja ja sekoittamalla niitä - tyylejä, joita harjoiteltiin Shurissa ja lähiseudulla. Näiden tapahtumien seurauksena hän kehitti Shuri-ten eli Shorin-ryun (4.). On selvää, että Matsumura alkoi yhdistää Jigen-ryu kenjutsun ideoita taisteluoppeihinsa.

Matsumuralla oli useita edustavia oppilaita, mutta kaksi heistä on erityisen tärkeitä Shotokanin historiassa. Kummallakin oli sama etunimi Yasatune "Anko" Itosu ja Yasatune "Anko" Azato. Nykyisin tiedetään lähes varmasti, että Matsumura opetti molempia eri tavalla. Itosulle hän opetti alkuperäistä Okinawa tode -tyyliä ja Azatolle tyyliä, jossa yhdistettiin Jigen-ryu kenjutsua ja tode-jutsua. Tämä oli mahdollista, koska Azato oli jo taitava miekkamies ennen kuin hän alkoi harjoitella Matsumuran johdolla. Itosu tutustui myös Matsumuran kaukaiseen sukulaiseen Kosaku Matsumuraan, joka oli Tomari-ten johtohahmo. Näin ollen Itosu tutustui myös Tomari-te-tyyliin. Tämän vuoksi useat Tomari-te katat päätyivät Shorin-ryu- ja Shotokan-tyyleihin.

Yasatune "Anko" Itosu (1813-1915) vaikutti ehkä eniten Shuri-te karaten kehitykseen 1800-luvun lopulla. Hän kehitti Pinan-katat, Passai-Shon, Kushanku-Shon ja kolme Rohai-kataa. Itosun tyyli oli puhtaasti okinawalainen; korkeat asennot ja lyhyet tekniikat, jotka sopivat hyvin lyhyelle etäisyydelle. Hän oli kuuluisa fyysisistä voimistaan ja lyöntivoimastaan. Itosun opit tuottivat useita edustavia oppilaita, kuten Gichin Funakoshi, Kenwa Mabuni, Kentsu Yabu, Choshin Chibana ja Shinpan Gusukuma.

Moderni Shorin-ryu, erityisesti Choshin Chibanan Kobayashi-tyyli, sisältää kaikki Itosun systeemin perusasiat; lyhyen etäisyyden tekniikat, lihasvoiman korostuminen - on selvää, että Shorin-ryu ja Shotokan-ryu eroavat huomattavasti toisistaan tekniikaltaan ja ideologialtaan. Erot korostuvat katassa. Shotokanin versiot ovat niin erilaisia, että sama kata näyttää erilaiselta ja tuntuu jopa, että kyse on kokonaan eri taistelutaidosta. Yasatune "Anko" Azato oli ehkä tärkein vaikuttaja Shotokan-ryun historiassa. Hän oli Gichin ja Yoshitaka Funakoshin opettaja vaikka oli selvää, että Gichin harjoitteli Itosun karatea. Tiedetään, että Azato ohjasi Gichin Funakoshin Itosun (7.) oppiin jo aikaisessa vaiheessa. Tämä siksi, että Gichin Funakoshilla oli jo nuorena nivelvaurioita, jotka rajoittivat hänen notkeuttaan ja nivelliikkuvuuttaan. Azato oli pitkä ja notkea mies, joka onnekseen kuului Okinawan ylimystöön ja saattoi näin omistaa elämänsä taistelutaidoille - karatelle ja kenjutsulle. Eräs periaate, johon Azato perinpohjin tutustui, oli perustekniikan käyttö täysin eri tavalla kuin perinteisessä Shorin-ryussa. Shorin-ryu toteuttaa perustekniikat aina samalla tavalla. Edellämainittu kehitys johti niiden teknisten tunnusmerkkien syntyyn, joista Shotokan-ryu tunnetaan - tekniikka ja sovellukset läheisesti liittyen Jigen-ryu kenjutsuun.

Shotokan-ryun tunnusmerkkejä ovat:

1. Perustekniikka tehdään pitkistä, dynaamisista seisonnoista kehon vahvistamiseksi. Voima haetaan suuria liikeratoja hyväksi käyttäen, esim. lantion rotaatio, vastavoima jne...
2. Kehittyäkseen on myös harjoiteltava tekniikkaa monipuolisesti eri seisonnoista esim. käyttäen pienempiä liikkeitä, jotka eivät ole vastustajalle niin ennalta arvattavissa.
3. Asennon tulisi aina olla sellainen, että tekniikan tekemistä voidaan jatkaa luonnollisesti, esim. tekniikat joissa joudutaan alttiiksi haavoittumiselle tai saattavat tekijän heikkoon asemaan taistelussa ovat käyttökelvottomia.