MESTARI FUNAKOSHIN KARATE

Englanninkielinen alkuperäisteksti Graham Noble
Suomenkielinen käännösteksti Jarmo Laasanen

Joitakin ajatuksia Yoshitakasta

Mestari Funakoshin kolmannesta pojasta nimeltään Yoshitaka (tai Giko (riippuen kuinka etunimen merkit tulkitaan - suom. huom.)) liikkuu tiettyjä romantisoituja kertomuksia. Tarinat hänen harjoittelustaan, varhaisesta kuolemastaan ja erinomaisesta tekniikastaan, josta todisteena on säilynyt myös valokuvia, kiehtovat edelleen.

Kirjoitan hänestä mielelläni, mutta yksityiskohtien esiin kaivaminen on tuskastuttavaa. Monestakin historiallisesta syystä hänen henkilökuvansa tulee jäämään laiminlyödyksi.

Tarina kertoo että hän aloitti karaten harjoittelun jo lapsena. Ilmeisesti hän sai oppinsa isältään, mutta kuitenkin hän jollakin tapaa kehitti oman vaistonomaisen tapansa tehdä tekniikkaa; dynaaminen (vahva, energinen) on sana joka ponnahtaa ensiksi mieleen. Valokuvat entisaikojen mestareista näyttävät vanhanaikaisilta, mutta Yoshitakan tekniikka näyttää yllättävän modernilta. Hänen karaten kehityksensä näyttää saaneen vahvan sykäyksen samoihin aikoihin 1930-luvulla kun hänen isänsä jätti suurimman osan opetusvastuustaan muille.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut, että Yoshitaka Funakoshi kehitti modernin Shotokan karaten, mutta nykyisin luulen että se ei ole aivan niin. On totta, että esimerkiksi hänen asentonsa olivat matalampia kuin hänen isällään, mutta vanhoista valokuvista päätellen suuntaus syvempiin seisontoihin alkoi jo vähän ennen Yoshitakaa. Myös teoria Yoshitakasta todellisena modernin Shotokan karaten kehittäjänä ei selitä tyylin sodanjälkeistä kehitystä josta vastasivat sellaiset henkilöt kuten Masatoshi Nakayma, Isao Obata ja Hidetaka Nishiyama jotka eivät olleet koskaan harjoitelleet Yositakan kanssa. Kuitenkin pidän häntä kaikkein merkittävimpänä persoonana tyylin kehitykselle ennen toista maailmansotaa.

Gichin Funakoshin karate oli tyylin alkupiste, mutta sen "Shotokanimaisuus" oli tuotava esiin ja voimistettava. Jos Yoshitakan ja hänen isänsä tekniikkaa verrataan, tietyt erot ovat selvästi havaittavia: Yoshitakan asennot olivat huomattavasti matalampia ja "juurtuneimpia" ja hänen koko kehonsa näytti soveltuvan paremmin puolustautumiseen kuin hyökkäämiseen. Hänen potkunsa ja hyökkäyksensä olivat erittäin jänteviä ja vahvoja.

Kaikki edellä mainittu on osana nykyistä Shotokan tyyliä, mutta muita puolia Yoshitakan karatesta ei harjoitella enää. Esimerkiksi hänen lempiseisontaansa fudo dachia samoin kuin Tenno kataa näkee enää harvoin. Tenno kata, Ji-no kata ja Jin-no kata kuvaavat taivasta (Ten), maata (Ji) ja ihmistä (Jin). En ole koskaan nähnyt Ji-no ja Jin-no katoja, enkä ole varma saatiinko tämän katasarjan kehittely loppuun saakka. Shigeru Egami on kertonut Mitsusuke Haradalle että Yoshitaka olisi kehittänyt myös Shoto-nimisen katan. Valitettavasti Egami ei saanut koskaan tilaisuutta oppia sitä, ja nykyään se lienee tuntematon.

Seuraavassa Sensei Haradan kertoma tarina jonka hän oli kuullut omilta edeltäjiltään. "Yoshitaka oli ajautunut riitaan joidenkin hieman päihtyneiden judonharrastajien kanssa jotka kävivät lopulta hänen kimppuunsa. Kuitenkin tapa jolla he yrittivät saada Yoshitakasta otetta päästäkseen heittämään, teki heistä otollisia maalitauluja Yoshitakan vahvoille lyönneille ja potkuille. Taistelu oli hetkessä ohi ja judokat tyrmätty. Tämä tapaus lisäsi selvästi Yoshitakan itseluottamusta. (Judo oli tuohon aikaan huomattavasti karatea suositumpi laji Japanissa - suom. huom.)

Yoshitaka opetti Shotokanin salilla vuoteen -44 tai -45 saakka. Vuonna -45 hän oli vakavasti sairaana ja opetusvastuu siirtyi suurimmaksi osaksi Genshin Hironishille. Aivan loppuvuodesta Yoshitaka kuitenkin toipui sen verran että kykeni antamaan tunteja. Aiemmasta poiketen hän ei kuitenkaan enää osallistunut itse harjoitteluun niin paljon vaan ohjasi ja antoi neuvoja. Joskus aivan tunnin lopulla hän saattoi ottaa jonkun nuoremmista opettajista (sempai) kanssaan ottelemaan. Hän antoi sempain hyökätä itse vain puolustautuen sekä käyttäen avokäsitekniikoita pikku läimäytyksiin tai hyökkääjän loitommalle puskemiseen. Sain sellaisen käsityksen, että Yoshitaka vain leikki vastustajallaan."

Tästä huolimatta jotkut näistä "läimäytyksistä" tekivät kipeää ja Shigeru Egami muistelee hoidelleensa kolhujaan näiden tuntien jälkeen. Jotkut harvat nykypäivän mestarit, kuten Mitsusuke Harada ja Taiji Kase muistelevat Yoshitakaa suurena karaten vaikuttajana. Joka tapauksessa, vaikka hänen aikaansaannoksensa vaikuttivat Shotokaniin, hänellä näyttäisi olleen vain muutama todellinen oppilas. Kun kysyin Haradalta ketkä olivat olleet Yoshitakan merkittävimpiä oppilaita, hän arveli näitä olevan Egamin, Okuyaman ja sodan aikana ehkä Hironishin. Näiden nimien jälkeen hän ei pystynyt nimeämään enää ketään muita. Tämä on yksi niistä syistä jonka vuoksi Yosihitakan merkitystä karaten historiassa on laiminlyöty. Kuinka hyvä hän todellisuudessa oli? Se on kysymys johon emme pysty vastaamaan sen kummemmin Yoshitakan kuin muidenkaan vanhojen karatemestareiden puolesta.

Karate ei ole kilpailullinen laji kuten esimerkiksi nyrkkeily, jossa ottelijoiden menestys kautta aikain on kirjattu ylös ja parhaimmat ottelut nauhoitettu. Entisaikojen karatemestareista ei ole filmejä, usein ei myöskään edes valokuvia. Kirjallinen materiaali on hyvin niukkaa ja sekin mitä löytyy on kirjoitettu värittäen (jonkin asian kannalta puolueellisesti). Yoshitakan tapauksessa voidaan havaita että jotkin hänen seuraajistaan (usein vain kuulemansa perusteella) ovat hyvin vakuuttuneita hänestä. On hyvin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Mitsusuke Haradan sanovan että "Kukaan ei pystynyt torjumaan Yoshitakan lyöntiä". Hänestä löytyvät valokuvat tuovat esiin miellyttävän ja voimakkaan näköisen persoonan voimakkaine asentoineen.

On kuitenkin olemassa eräs pieni särö, jonka lähteenä on 70-luvulla ilmestynyt amerikkalaisen Andy Adamsin kirjoitus Gichin Funakoshista. Adams kirjoittaa useista Funakoshin aikalaisista ja hänen oppilaistaan, mukaan lukien Mas Oyaman (Kyukushin-kai karaten perustaja ja johtohahmo), joka harjoitteli Shotokan dojolla 30-luvun loppupuolella. Aikana jolloin Funakoshin karatea kritisoitiin yleisesti Oyama on sanonut: "Yoshitaka otti kymmenen parasta miestään mukaansa Osakaan ja taisteli siellä Goju-ryu tyylin edustajia vastaan häviten kaikki ottelut. Tämän jälkeen Funakoshin pojasta tuli todellinen taistelija... erittäin vahva mielestäni." Useat eri kirjoittajat ovat tukeutuneet näihin lauseisiin sanoen että juuri tuo tapahtuma oli (mikäli tapahtui Oyaman kertomalla tavalla) alku Yoshitakan "uuden" karaten syntymiselle.

Itse en olisi ollenkaan varma asiasta ja lisäksi tapahtumien ajoitus ei oikein täsmää. Omien muistikuviensa mukaan Oyama aloitti harjoittelun Shotokan dojolla noin 1938. Kuitenkin valokuvat vuosilta -36 ja -37 osoittavat että Yositakan tekniikka oli jo silloin hyvin kehittynyttä. Tarina väittää myöskin Goju-ryu tyylin olleen kehittyneempi jyu-kumitessa joka on ristiriidassa sen kanssa mitä olen kuullut Mitsusuke Haradalta.

Muistellessaan varhaisia, ennen sotaa pidettyjä kokan-geikoja Harada kertoo, että oikeastaan Goju-ryun oppilailla oli vaikeuksia Shotokanin ottelijoiden kanssa johtuen heidän hyökkäystensä ulottuvuudesta ja ottelukokemuksestaan. Luonnollisesti tuo edellinen tarina on kiehtonut mieltäni ja olen vuosien varrella udellut monilta karatekoilta tuntisivatko he sen. Monet heistä olivat kohtuullisen kokeneita Shotokan konkareita, mutta kukaan (yhtä lukuun ottamatta) ei kyennyt antamaan lisätietoa ja aloin pikkuhiljaa epäilemään koko haasteottelun todenperäisyyttä. Epäilin kyllä että Shotokan ryhmä halusi lakaista koko asian maton alle, mutta en kylläkään huomannut että kukaan olisi tahallisesti salannut minulta mitään.

Ainoa poikkeus oli Richard Kim, joka vastasi uteluuni kuulemallaan tarinalla: "Mitä tulee tarinaan Oyaman kertomuksesta Funakoshin pojan ja Goju-ryun harjoittajan kanssa: Tarinaan liittyy mies nimeltä Nei-chu So, joka oli korkea-arvoisin Yamaguchin Goju-koulun oppilaista. Tapahtumasta ei ole todisteita, kaikki riippuu siitä kenen versioon tapahtumista luotat. Nei-chu So:n sanotaan ottelun aikana tarttuneen Gikoon ja heittäneen hänet rajusti seinää vasten. So oli tuohon aikaan eräs Japanin vahvimmista miehistä ja hän käytti fysiikkaansa voittaakseen ottelunsa. Funakoshin oppilaat syyttivät häntä ottelun sääntöjen rikkomisesta ja lähtivät tiehensä."

En tiedä onko Oyama ollut todistamassa tätä kamppailua, mutta Goju-ryussa hänen opettajansa oli juuri kyseinen Nei-chu So. Oyaman "What is Karate" - kirjan varhaisissa painoksissa on So:n kuva. Hän näyttää lihaksikkaalta ja vahvalta mieheltä, joten kertomus vaikuttaa uskottavalle. Tarun on täytynyt kiertää Goju-ryu piireissä, josta se sitten on kantautunut Oyaman ja Richard Kimin korviin. Mielestäni tarina on joka tapauksessa kertomisen arvoinen. Epäilemättä on ollut olemassa myös Shotokanin versio tapahtuneesta; jos joku sen tietää, olen utelias kuulemaan.